VIIMEINEN VIIKKO

28.11.2017

Tämän viikon työskentelen kahdessa kohteessa, Gemivan toimistolla ja minulle niin tutussa Irishofissa.
Gemivan toimistolla työskentelee yhtiön johtoa ja muuta toimistohenkilökuntaa.
Lounasravintolaa pyöritetään kehitysvammaisten voimin ja ruuat tehdään itse. Myös aamu-ja iltapäiväkahvitarjoilut hoidetaan heidän toimestaan.
Työt aloitetaan joka päivä kahvittelulla klo 8.30 ja siinä samalla jaetaan päivän työtehtävät. Joka päivä kukin tekee eri työvaiheita, toki ohjaaja kysyy onko suunniteltu työ tekijälleen mieluinen.
Minun oppaanani oli erittäin hyvää englantia puhuva asperger-poika,  ikää 20 vuotta. Hän esitteli talon ja siellä tehtävät työt sekä muutaman työntekijän toimiston puolelta.
Meidän aamupäivän tehtävä oli hankkia kanakeiton tarvikkeet. Inventaario siitä mitä tarvitaan ja eikun pyörän selkään ja lähikauppaan. Kaupassa oppaani esitteli minut kaupan henkilökunnalle ja kuulumisia vaihdettiin.
Kaupassa käynnin aikana oli lounaan valmistelu jo käynnissä sillä salaattitarvikkeita oli jääkaapissa valmiina. Jokaiselle oli oma tehtävä joten homma sujui!
Lounaalla käy päivittäin n. 20 henkilöä ja hinnat ovat edulliset. Kahvit viedään toimistotilojen yhteydessä oleviin pieniin keittiöihin aamulla ja iltapäivällä.
Päivä sujui nopeasti kun oli kokoajan jotain touhuttavaa joten toivoin että saan olla huomennakin samassa paikassa töissä.

VIIDES VIIKKO

24.11.2017

Tämän viikon tutustuin De Schakelin toimintaan. De Schakel on päivätoiminta keskus, joka järjestää toimintaa kehitysvammaisille ja eläkeläisille.
Juuri tästä rakennuksesta alkoi viisikymmentä vuotta sitten Gemivan tarina. Tällä hetkellä Gemiva on iso toimija sosiaalialalla. Kaikki minun harjoittelupaikkani ovat Gemivan alaisia. Alkujaan De Schakel oli nunnien pitämä koulu ja rakennuksen vieressä sijaitseekin kaunis pieni kirkko.
De Schakelissa on monenlaista toimintaa: iso puutarha josta saadaan monenlaisia vihanneksia ja hedelmiä, puutyöpaja, paperityöpaja, savipaja, virikeryhmä ja eläkeläisten päivätoimintaryhmä.
Puutarhan antimet myydään satokautena torilla ja myyjäisiä järjestetään sekä tilaustöitä tehdään toimintaa rahoittamaan.
 Myös alihankintaa tehdään ja tällä viikolla liimattiin mainosmansetit suklaalevyjen ympäri, homma ei ollut monellekkaan helppo sillä teipinsuojan irroittaminen vaati hienomotoriikkaa.
Työpäivät olivat leppoisia ja aikaa jutusteluun löytyi. Taas kerran sai huomata että kehitysvammaisissa piilee suuria kykyjä ja mahdollisuuksia. Eräs nuori asperger-mies puhui sujuvaa englantia jonka hän oli oppinut luonto-ohjelmia sekä formulakisoja seuraamalla ja hänen muisti oli uskomaton!

VAPAA-AIKAA

19.11.2017

Hollannissa riittää nähtävää ja koettavaa yllinkyllin! Tänä viikonloppuna olin Rotterdamissa ja Amsterdamissa.
Rotterdamissa vierailin Suomen merimieskirkossa, joka on suomalaisten kohtaamispaikka Rotterdamissa. Viikonloppuna järjestettiin suuret joulumyyjäisetjonne vein ystäväni lahjoittamia arpajaispalkintoja.  Ja tietysti paikalla oli suomalainen Joulupukki.
Täällä on Sinterklaas joka ottaa lapsien lahjatoiveita vastaan ja hänellä on mukanaan Piet joka jakaa lapsille makeisia. Viikonloppuna oli myös tämä iso tapahtuma Rotterdamissa ja väkeä todella oli paljon. Kiva oli myös nähdä tämäkin show.
Rotterdamin arkkitehtuuri on todella monimuotoinen. Kauppahalli on yksi upeimpia jossa olen vieraillut. Kuutiotalot oli myöskin kiva katsastaa.
Amsterdamissa oli vuorossa Van Gogh-museo ja kanavaristeily illan hämärtyessä.
Amsterdamin kapeiden talojen syy on vero, mitä vähemmän maapinta-alaa talo vie sitä edullisempi verotus. Talojen portaikot ovat niin kapeita ettei niitä pitkin voi huonekaluja viedä joten kalusteet viedään ikkunoiden kautta sisään, siksi talojen julkisivuilla on mahtavat koukut.

Arkkitehti Piet Blom suunnitteli kuutiotalot

Rotterdamin kauppahalli

KYLMIÄ LOUNAITA

17.11.2017

Tämän viikon työskentelin kehitysvammaisten asumisyksikössä Riebeecklaanissa. Kyseessä on tukiasuntola eli hoitohenkilökunta on paikalla 24/7 . Täällä asuu 10 miestä ja kaksi naista. Asuntola on tarkoitettu iäkkäämille ihmisille. Osa asukkaista käy vielä töissä noin kolmena päivänä viikossa.
Hoitajat käyvät herättelemässä asukkaat ja huolehtivat että työhönlähtijät ovat valmiina kun kuljetus saapuu ja vapaapäiväläiset tulevat aamukahville yhteiseen olohuoneeseen.
Joka päivälle on erilaisia aktiviteetteja tarjolla esim. ulkoilua, askartelua ja musiikkituokioita. Asukkaat voivat halujensa ja kykyjensä mukaan osallistua lounaan tarjoiluun ja paikkojen siistimiseen.
Lounas täällä Hollannissa onkin aika erikoinen: leipää, maapähkinävoita, nonparelleja, voita, tomusokeria, omenasosetta, kaakaota, maitoa sekä leikkeleitä. Lämmin ateria syödään klo 17.30, se on ainut lämmin ruoka päivässä sillä myös aamuisin syödään leipää.
Tällä viikolla valmistelimme Sinterklaas juhlaan koristeluja. Sinterklaasille lapset voivat antaa lahjatoivomuslistan ja hän sitten toimittaa sen Joulupukille.
Tästä paikasta jäi myöskin mukavat fiilikset koska niin asukkaat kuin työtekijätkin ottivat minut ystävällisesti vastaan. Taas kerran oli mukava huomata että yhteisen kielen puuttuminen ole este kommunikoinille.
Ja olipa eräs asukkaista käynyt 50 vuotta sitten Helsingforsissa ja muisteli ajelleensa linja-autolla ja junalla😊

Tämän viikon askarteluja Sinterklaas-juhlaa varten.

UUSI VIIKKO JA KOTIHOITO

6.11.2017

Tänään alkoi työt kotihoidossa. Työparini oli tänään sairaanhoitajaopiskelija. Aloitimme päivämme klo 6.45 ja heti klo 7.00 oli ensimmäinen asiakaskäynti. Liikuimme Samiran autolla paikasta toiseen mikä oli hyvä sillä aamun aikana ripsi vettä moneenotteeseen.
Ensimmäinen Rouva oli pirteä ja puhelias joten työpäivä ei olisi voinut mukavammin alkaa. Rouva osasi englantia joten jutustelu sujui. Hän esittelikin minulle uuttuutta jota en ollut ennen nähnytkään: vessanpönttö joka pesi ja kuivasi alapään hellästi niin ettei paperia tarvinnut käyttää. Rouva oli saanut laitteen lääkärin määräyksestä .
Työvuoroomme mahtui kuusi asiakaskäyntiä: suihkutuksia, lääkkeenjakoa, tukisukkienlaittoa ym. pientä apua. Asiakkaat olivat välittömiä ja hyväksyivät että olin mukana hoitotoimissa ja toivoivat että näkisimme vielä uudelleen.
Täällä hoitohenkilökunta tekee maksimissaan 32 tuntista työviikkoa ja palkkaa saadaan n.2300€ kk. Moni tekee yleensä vain 24 tuntia viikossa hoitotyötä koska työnantajat eivät anna työtunteja enempää on heidän käytävä muissa hommissa esim. kaupassa myyjinä. Täällä perusteluna vähäiselle tuntimäärälle on kuulemma työntekijän suojelu ettei fyysisesti väsy liikaa. Täällä myös on tapana että naiset tekevät vain 2-3 päivää viikossa töitä ja mies kantaa isomman taloudellisen vastuu perheen toimeentulosta. Nuorempi sukupolvi haluaa tasa-arvoisemman elämän joten he myös haluaisivat tehdä kokoaikaista työtä jos siihen olisi mahdollisuus eivätkä he myöskään halua olla miehistään riippuvaisia.
Täällä kotihoidon työnkuvaan ei kuulu ruuantarjoilu eikä minkäänlainen virkistystoiminta.
Ensimmäinen päivä kotihoidossa oli mukava ja siihen mahtui mukavia kohtaamisia ihmisten kanssa. Huomenna olen vielä Samiran parina ja loppuviikosta minulle on joka päivälle eri työpari.

VAPAA-AIKAA JA UUSI VIIKKO

31.10.2017

Viikonloppu meni tutustuessa Amsterdamiin ja Rotterdamiin. Kummatkin kaupungit olivat mukavia kokemuksia ja päämäärättömänä vaeltelu on parasta! Junaliput ostin netistä koska epäilen ettei mastercard käy maksuvälineenä lippuautomaattiin, sillä ei voi nimittäin ruokakaupoissakaan täällä! Isoimmissa kaupoissa sillä maksaminen onneksi onnistuu. Netistä ladattavan NS Internationalin appin kautta lipun osto on sujuvaa ja saa samalla raidetiedot ja voi seurata matkan edistymistä livenä.
Olen tutustunut täällä Suomalaiseen sairaanhoitajaan joka on asunut Hollannissa 20 vuotta. Hänen kauttaan olen saanut vähän enemmän tietoa maan tavoista. Hän työskentelee kotisairaanhoidossa ja työnantaja on yhditys. He tekevät itseohjautuvaa tiimityötä kuuden hoitajan tiimeissä eikä heillä ole pomoa. Se on kuulemma jotain uutta täällä ja siihen käydään tutustumassa aina Japania ja Italiaa myöden.
Minulla on ollut ilo tutustua myös hänen perheeseensä ja mukavaa oli että lapset osasivat suomea ja aviomieskin hiukan. Me olemme tehneet jo uudet treffit ja lähdemme sunnuntaina Rotterdamiin hemmottelureissulle, hierontaa ja jalkahoitoa luvassa.
Eilisen päivän olin sairaana flunssassa joten tänään tiistaina oli viikon ensimmäinen työpäivä. Päivä olikin erilainen kuin viime viikonpäivät sillä pääsin työskentelemään kahden kehitysvammaisen nuoren miehen kanssa. Heidän tehtävänään tänään oli astiahuollosta huolehtiminen. He olivatkin tarkkoja toimissaan ja neuvoivat minua jos jotain kysyin. Kommunikointi sujui vaikkei yhteistä kieltä ollutkaan elekielellä pärjää hyvin!
Täällä on myös oma pieni leipomo jossa työskentelee viisi kehitysvammaista ja homma toimii, toki ohjaaja tukee jos on tarvetta.
Myös virkistystoiminnassa vanhuksille kehitysvammaiset on otettu mukaan toimintaan. Oli mukava tänään seurata päivätoiminnassa kuinka nätisti he kohtelevat vanhuksia ja huolehtivat että kupissa on kahvia ja heti ovat auttamassa jos joku on apua vailla. Ehkä meillä Suomessa voitaisiin ottaa täältä mallia miten saataisiin kehitysvammaisille työmahdollisuuksia.

Ensimmäiset tunnelmat

25.10.2017

Olen aikuislinjan lähihoitajaopiskelija ja vaihdossa Hollannissa Goudassa. Harjoittelupaikkani on Irishof joka tarjoaa palveluasumista senioreille. Irishof on lähellä Goudan idyllistä keskustaa ja yksi lukuisista kanavista kulkee rakennuksen ohi.
Minut on otettu hyvin vastaan työyhteisöön. Aluksi jännitti miten selviän englannilla koska olin lukenut että hollantilaiset puhuvat sitä hyvin, turhaan huolehdin asiasta sillä hehän puhuvat rallienglantia kuten minäkin! Ilmeet ja eleet käyttöön jos sanoja ei löydy.
Hoitotyössä olen huomannut muutamia eroavaisuuksia ja Suomi menee siinä suhteessa edelle. Ensimmäisenä tulee hygienia: täällä hoitajat eivät KOSKAAN käytä suojakäsineitä, niitä kyllä löytyy mutta niitä ei jostain syystä käytetä. Hanskoja sain kun pyysin. Samoin käsidesi on poissa kuvioista sitä oli yksi kierrekorkillinen pullo toimistossa ja se on todella vähällä käytöllä.
Toiseksi: Kumisaappaita ja essua ei täällä pesutilanteissa myöskään käytetä joten märillä kengillä mennään loppupäivä jos suihkuja tehdään.
Hoitajatasoja täällä on kuusi ja lähihoitaja on tasolla kolme. Lääkkeitä jakaa vain kaksi ylintä tasoa: ylin on sairaanhoitaja ja sen alla on esim. sairaanhoitajaopiskelija jotka siis lääkkeitä jakavat. Täällä on käytössä "Anjapussit" ja niihin ei saa lääkkeenjakajat lisätä eikä ottaa pois lääkkeitä vaan apteekissa tehdään muutokset. Lääkkeitä jaetaan paljain käsin.
Työpäiväni alkaa klo 7.30. Olen tehnyt perushoitoa ja tutustunut asukkaisiin jotka jo muistavatkin minut ja esittelevät sukulaisilleen suomalaisen hoitajan. Sain myös olla lääkkenjaossa mukana.
Anyway mukavaa on ollut ja rentoa!